Perjantaina kävin työpaikassa sopimassa työjuttuja. Mietittiin työntekijöiden kanssa mitä tulen tekemään ja millä aikataululla. Sovimme alustavasti kotikäynneistä köyhimpien perheiden luona, naisryhmän ja lapsiryhmän järjestämisestä. Innolla odotan miten käy. Perjantaina kävin myös Moshin kaupungin sosiaalivirastossa, tapaamassa paikallista yhdyskuntatyöntekijää. Hän auttaa opinnäytetyössäni.
Myös paikallisten ystävien kanssa on tullut istuttua iltaa. Ikävä heitä kohtaan on ollut kova. Sunnuntaina olin taas Msamariassa koko päivän. Lapset veivät mut paikalliseen kirkkoon, jossa meno oli aivan erilainen kuin Suomessa. Kaikki laulavat ja hurraavat, lapset tanssivat alttarin edessä, ja kirkko tarjoaa seurakunnalle ruuan ja juomat. Oli mielenkiintoista nähdä paikallinen sunnuntaiseremonia, vaikka en kirkkoon kuulukkaan. Loppupäivä meni lasten kanssa puuhailessa. Onnellisuusmittari on taas täynnä.
 |
| Kirkossa |
Tänään olin ensimmäistä päivää töissä. Työpäivä ei mennyt aivan kun olin miettinyt. Virastossa on van yksi työntekijä, joka osaa hyvin englantia, muut osaavat sanan sieltä sanan täältä. Tämä englanninkielentaitoinen työparini ei ollutkaan tänään paikalla, joten istuin kolme tuntia työpöydän ääressä melkeinpä hiljaa, kun muut tekivät paperitöitä. Kolmen tunin istumisen jälkeen toinen työntekijä kertoi ettei työparini tulekkaan tänään paikalle. Toivon todella että asiat alkaisivat rullaamaan kunnolla työpaikalla, eikä tällaisia päiviä tulisi montaa.
Koska työpäivä loppui lyhyeen, sain tilaisuuden lähteä Msamariaan. Menen taas huomenna kun lapset pyysivät että saisivat ehkä katsoa uuden elokuvan ja kuunnella musiikkia läppäriltäni. Tänään katsottiin yhdesä Viidakkokirja. Lasten kanssa oleminen on aina päivän kohokohta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti